Ärrivedöörtsi e gräätsi Itaaalia!

Pari päivää hujahti aivan liian nopeaan ja todellisuus matkan päättymisestä lävähti eteen kuin märkä rätti naamalle. Röstikset ovat siis jo maanantaina tulleet takaisin Suomeen ja ladanneet jälleen kerran akkuja, mutta palataan perinteisesti vielä hieman reissun pariin.

 

Lauantaina päätimme hajauttaa porukan pareihin, sillä suuresta valikoimasta löytyi jokaiselle jotain nähtävää ja koettavaa. Retkikunta 1 eli Tiina ja Tomi ottivat suuntaman kohti Vatikaania ja suurta kirkkoa. Retkikunta 2 eli Mikko ja Ella ottivat suuntaman Rooman eteläiseen osaan ja etsimään arkkitehtisiä outouksia ja optisia kikkoja.

Vatikaanissa retkikunta 1 aloitti Pietarinkirkosta ja sitä ennen olevasta Pietarinaukiosta. Jono kirkkoon kiemurteli pitkin Pietarinaukiota mukavassa paahteessa, mutta täälläkin jono meni sutjakkaasti reilussa vartissa. Tie kirkkoon kävi metallinpaljastimen läpi, ihan kuin rajatarkastuksessa. Astuttiinhan kuitenkin ihan toiseen valtioon. Retkikunta 1 naispuoleinen jäsen ei meinanut aluksi päästä kirkkoon hihattoman paitansa ansiota, mutta kuin tilauksesta joku hämärähemmo ilmestyi selän taakse ja kysyi josko olisi tarvetta huiville. Ja tottakai tarvetta oli. Sanoi vielä, että hoidetaas homma äkkiä ja salaa, kun noi turvamiehet ei oikein tykkää hänen bisneksistään, heh.

Itse Pietarinkirkko oli mahtava kokemus ja isoin kirkko jossa olemme olleet ja taitaa olla isoin muinainen kirkko yleensäkin. Olemme tässä reissuilla käyneet useammassakin kirkossa ja tämä oli ehdottomasti vaikuttavin ja upein. Oli kyllä muutenkin mielenkiintoista seikkailla samoilla huudseilla kuin esim. Enkelit ja Demonit-leffassa ;) Kohdattiin aukiolla myös Sveitsinkaartilaisia, joiden kanssa vain lapset pääsivät samaan kuvaan. Oikein pyysivät haluavatko tulla, mutta eivät tällaisia ikinuoria kuitenkaan suostuneet ottamaan, höh.

Toisena Vatikaanin kohteena oli Vatikaanin museo, jonka läpikäynti kokonaan kestää reissuraamatun mukaan 12 vuotta olettaen, että kuhunkin teokseen käyttää yhden minuutin. Vaikka eri aikakausilta oli tolkuton määrä jos jonkunnäköistä artifaktia, tätä kahtatoista vuotta hieman kyseenalaistettiin. Museossa oli muutama sivuhaara, mutta käytännössä oli mentävä läpi koko museo, jos halusi ehdottomaan vetonaulaan, Sikstuksen kappeliin. Kappelissa on yksi maailmanhistorian tunnetuimmista teoksista, Michelangelon Aatamin luominen. Sielläkään ei saanut kuvata. Vaikka jalat alkoivatkin huutaa hoosiannaa lähes kuuden tunnin kiertelyn jälkeen oli tämä kaikki sen arvoista ja upeaa!

Retkikunta 2 seikkaili sitten laajemmalla alueella Roomassa. Roomasta voi löytää ainakin viisi tiedossa olevaa optista harhaa, jotka meidän reissuraamatussakin oli ilmoitettu. Valitettavasti nämä ovat ympäriinsä Roomaa, joten kävimme katsomassa vain kahta lähinnä olevaa. Ensimmäinen Rooman optisista harhoista sijoittui Palazzo Spadan yhteyteen. Sen sisäpihalla olevassa tilassa sijaitsi Francesco Borrominin suunnittelema holvikäytävä, joka perustui syvyysvaikutelman vääristämiseen. Ja varoitus nyt seuraa tietoisku: Käytävän päässä näkyi patsas, joka sijaitsi pensasaitojen välissä. Etäisyys patsaaseen vaikutti olevan noin 20 - 25 metriä, mutta todellisuudessa patsas siinsi 10 metrin päässä katsotusta pisteestä. Kyseinen ilmiö on saatu aikaiseksi matemaattisesti kaventamalla ja lyhentämällä ympärillä olevat pilarit, lattialaatat ja pensaat mitä lähemmäksi patsasta mennään. Itse ukkelikin oli todellisuudessa vain vyötärön korkuinen, vaikka sen voisi olettaa olevan täyden miehen mittainen.

Toinen löytyi Pantheonin kupeessa olleesta kirkosta Chiesa di Sant'Ignazio di Loyola in Campo Marzio. Kirkon katosta löytyvä laaja ja näyttävä fresko avautui parhaiten kävelemällä lattiassa näkyvään kullattuun ympyrään, joka sijoittui keskelle freskoa. Ylöspäin katsottaessa kattoon maalatut hahmot tuntuivat työntyvän esiin maalauksesta ja katon muoto näytti kupolimaiselta. Tosiasiassa katto olikin lähes tasainen ja kun tallusteli kirkon perälle tarkastelemaan freskoa uudemman kerran alkoi totuus paljastua.

Retkikunnat kävivät molemmat vielä omalla ajallaan katsastamassa Pantheonin ja sen upean Oculuksen.

Iltasella sitten kimppauduttiin uudestaan ;) Käytiin katsomassa Espanjalaisia portaita ja pussikaljoittelumeininkiä siellä. Saatiin hyvät kuivan hyymorin naurut, kun jotkut olivat ostaneet paikallisilta kaupustelijoilta laserosoittimia ja näytteli niillä jostain rappusten yläpäästä alas ihmisten kameroihin, jotka yrittivät ottaa kuvia. Pienen tenutuksen jälkeen koettiin omaavamme vielä voimia ja tallusteltiin Piazza Popololle ihastelemaan valtavaa obeliskia. Sieltä sitten takseiltiin majoitukseen. Täällä aukiolla muuten oikeastaan ensimmäisen kerran koko reissun aikana kaupustelijat kävivät kunnolla häiritseviksi, kun ne yrittivät tunkea jonkun ruusun oksan väkisin kainaloon tai laukun hihnan väliin, it's a gift, it's a gift!

Sunnuntaihin herättiin jo hieman haikein fiiliksin. Tiedostettiin, että tämä on vika päivä Roomassa. Vielä kuitenkin lähdettiin reippaasti liikkeelle. Jakauduttiin taas mielenkiinnon kohteiden mukaan, Ella suuntasi  nykytaiteen museoon Maxxiin Rooman luoteispuoliskoon tsekkaamaan hieman modernimman  rakennuksen sisällön. Sisään pääsi mukavan sutjakkaasti ilman jonottelua ja koko huvi kustansi 11 euroa. Näyttelyt oli jakautunut 5 eri kerrokseen ja katsottavaahan riitti. Tiina, Tomi ja Mikko lähtivät Colosseumin huudeille.

Yllättävän lyhyiden jonojen jälkeen ja 12e köyhempänä huomasimme olevamme Colosseumin sisäpuolella. Paikka näytti ensinäkemältä ehkä vähän pieneltä, mutta taisi taas käydä samat vääristymät kuin Frasassin luolissa, sillä olihan se todellisuudessa iso. Juuri missasimme seuraavan englannin kielisen kiertelyn, joten tyytyminen oli audio guideen, josta sai vähän valotusta kyseisestä paikasta. Colosseum on ilmeisesti aika rankasti entisöity nykyaikana, kun kuulemma paikasta revittiin aikoinaan kaikki irtilähtevä rakennusmateriaali esim. Pietarinkirkkoon. Nähtävyys on melko nopeasti audio guidenkin kanssa läpikäyty, joka on porottavan auringon suhteen hyvä juttu. Sisätiloissa oli vielä multimediapläjäys Colosseumin viereen rakennetusta Riemukaaresta ja esillä oli kaikkia antiikkisia esineitä, mitäs raunioiden kupeesta on löydetty.

Lopuksi treffattiin jengi kasaan Capitoline Hillillä eli paikallisen Eduskuntatalon kupeessa ja menimme katsomaan näyttelyä Leonardo Da Vincin isoista koneista. Elämys kustansi 9€, josta olisimme taas voineet ymmärtää esim. sen 5€. Ottaen siis huomioon, että näyttelyssä ei ollut mitään ns. alkuperäistä Da Vincin ajoilta, vain kopioita ja että vain muutamaa pääsi vähän kokeilemaan. Tätä näyttelyä mainostettiin siis interaktiivisena näyttelynä. Näyttelystä sai kuitenkin ihan kivasti infoa itse Da Vincistä ja hänen mielenliikkeistään ;)

Illalla sitten tenutettiin kaikille punaiset nenät ja saatiin hyvät olot maanantain lentoa ajatellen. Lento oli yksi hirveimmistä ikinä, ei niinkään olojen suhteen vaan ilmakuoppien suhteen. Eräs röstiksistä sai itselleen jo känsät käsiin puristaessaan edessä olevaa penkkiä ja kiljahduksia kuului koneessa sieltä täältä, kun vähän väliä hieman pudottiin alaspäin.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Röstikset kiittää ja kuittaa. Pysykäähän tutkalla, näillä näkymin pääsiäisen tienoilla tiedossa uutta reissua ja ehkä välillä silloin tällöin jotain muitakin päivityksiä täältä saattaa löytyä. Iso kiitos kaikille lukijoille ja kommentoitsijoille! Palataan! :)

P.S 

Jotta kotiinpaluu ei olisi niin suuri shokki, päätimme vielä hieman palata reissun sielunmaisemiin parin leffan parissa. ;-)

Kaikki tiet vievät Corsoon

This is Roma calling!

Röstikset ovat saapuneet eilen reissun viimeiseen kohteeseen eli Roomaan. Täällä huomasi kyllä lähes välittömästi hyvinkin erilaisen tunnelman, kuin muualla koko reissun aikana. Jotenkin seesteisen rauhallinen, vaikka jengiä on aivan älyttömästi ja vauhti kova. Ja myös ihohuokosia hellivä 40 asteen lämpötila räpsähti mittariin.

Perjantain ohjelmassa oli siis reilun kolmen tunnin rykäisyajelu Toscanasta Roomaan ja auton palautus. Koettiin pieniä sydämen tykytyksiä, kun meinasi vielä Roomaan saapuessa tulla auto kylkeen. Taisi olla aika muutamasta sentistä kiinni. Selvittiin kuitenkin hienosti ja haikein mielin palautettiin jälleen kerran The Beast oikealle omistajalle, Hertzille. Palautuspaikka oli Rooman päärautieasemalla, missä oltiinkin jo pari viikkoa sitten pyörimässä ja odottamassa junaa Napoliin. Auton palautus oli taas kerran hyvin simppeli tapahtuma, ajeltiin parkkihallin ylimpään kerrokseen, vastaanottaja tarkisti, että tankki oli täynnä ja homma sillä selvä. Asemalta sitten takseiltiin majoitukseen hintaan 15e.

Majoituksena toimi etukäteen jo ennen reissua varattua b&b all'Orologio, mikä oli saanut esim. Trip Advisorissa arvosteluprosentiksi 96%. Se on tähän mennessä siistein majoituksemme, alue on todella rauhallinen ja se on ehdottoman loistavalla paikalla, lähellä kaikkia oleellisia turistirysiä ;) 

Saavuttuamme majoitukseen, lesoiltiin taas muutama tunti pahimman paahteen yli ja lähdettiin liikenteeseen etsimään ruokapaikkaa. Ensimmäisen kerran reissuraamattu hieman petti matkan aikana, kun se suositteli vetämään kuivat...meinaan ruuat paikallisessa ravitsemusliikkeessä Ar Galletto. Tilattiin kukkoa ja sitä tosiaan saatiin kahden tunnin odottelun jälkeen tilaushetkestä. Ennen sitä saatiin alkupalat pastalla, mutta kukkoa sitten hieman odotettiin. Se oli kokonainen broileri..sitruunalohkolla. Joo...ei ole tämä primi ja secondi-ajattelu mennyt vieläkään perille kahden viikon jälkeen. Osalla porukasta jäi näinkin mahtipontisen annoksen jäljiltä vielä hiuko ja koska yksi yllätys oli jo liikaa, niin suuntasimme jälkiruuan toivossa uutta paikkaa kohti. Onneksi viereiseltä aukiolta löytyi loistava paikka tähän tarkoitukseen. Liekö syynä se että kyseisen ravitsemusliikkeen sisään heittäjä erehtyi mainitsemaan ilmaiset kuohuvat koko porukalle, mutta kyllä tiramisutkin maittoi kuplivan ja maltaisen ohessa. ;-) Ilmassa tuntui myös olevan vahvaa tunnetta ja seurueemme hengellinen johtaja yrittikin palauttaa eepoksemme taas oikealle tielle ja kohti parempia elämyksiä.

Pöperön ja jälkiruuan jälkeen lähdettiin katsastamaan hieman nähtävyyksiä. Käytiin Piazza de Fiorilla, Piazza Navonalla, Pantheonilla ja Largo di Torre Argentiinan raunioilla, joidenka kupeessa Julius Caesar on huhupuheiden mukaan aikoinaan murhattu. Pantheonilla ei käyty sisällä, koska se oli suljettu jo aiemmin. Ulkopuoli itsessään oli kuitenkin jo näkemisen arvoinen, kun kulman takaa paljastui n. vuonna 100 kieppeillä nykyiseen ulkomuotoonsa väkerretty temppeli (nyk. kirkko). Todella upea ilmestys ja ihmetystä herättävä. Miten on ollut silloin aikoinaan mahdollista rakentaa moisia koreuksia. 

Kyllähän siinä taas oli yhdelle illalle nähtävää ja seuraavana päivänä taas uudet kuviot. 

Toscan Pellet

Viimeinen päivä Toscanan auringon alla. 

Eilen annettiin itsemme lomailla oikein kunnolla ja päätimme laittaa kellon soimaan vasta 11. Vähän ennen kymppiä joku koputti kuitenkin kiivaasti oveen ja siellä löytyi vihainen siivooja. Siivooja höpötti italiaksi jotenkin siihen suuntaan, että tsek outti ois kymmeneltä, nyt luulis lähtevän ulos, että hän pääsee siivoamaan. Nuku siinä sit. Sanottiin uno notte ja laitettiin ovi kiinni.

Torstain ohjelmaan kuului lesoilua uima-altaalla, pelattiin palloa, lilluttiin minisurffilautojen päällä ja pojat poltti ittensä, toisella punainen selkä, toisella punainen maha.

Illasta sitten lähdettiin puolentoista tunnin ajomatkan päähän Montepulcianoon katsastamaan Toscanan yhtä korkeimmalla sijaitsevista kukkulakaupungeista. Käytiin parissa kirkossa, ekassa oli meneillään sinfoniaorkesterin konsertto, jota päästiin esityksen viimeisen biisin verran fiilistelemään. Upea oli äänentoisto tiloissa. Olisihan sitä mielellään kuullut enemmänkin. 

Jatkoimme kipuamista kaupungin korkeimmalle kohdalle, Piazza Granden aukiolle. Tällä aukiolla on myös kuvattu Twilight leffan toisen osan yksi loppukohtauksista. Dramaattinen kohtaus jota päätimme  hiukan demostroida kuvin. Tomi Edwardin rooliin paneutuneena.

Sitten olikin jo aika kaivaa reissuraamattu esiin ja katsastaa kohteen ruokapaikat. Edullisin vaihtoehto ja ainoa yhden € merkin omaava ravintola osui Family style tavernaan. Tänne emme kuitenkaan paikkaa saaneet vaan ensimmäinen kattaus oli varattu jo hyvissä ajoin täyteen. Lopulta vaelsimme nälkäisinä edestakaisin Montepulcianon katuja huomaten, että lähes jokainen ravintola ja kuppila oli kansoitettu heti avaamis kellonlyömästä täyteen. Puolen tunnin pyöriskelyn jälkeen sopiva ravintola kuitenkin löytyi joka osoittautui ihan mainioksi muonapaikaksi. Illallinen kustansi noin 80€ koko retkueelta ja siihen mahtui alkuruuat, miedot juomat, pääruoka sekä viinit.

Torstai-ilta meni tyhjentäessä jääkaapin nestevarantoja, pakkaillessa ja jättäessä hyvästejä Toscanalle. Perjantaiaamusta sitten suunnattaisiin kirkkojen valtakuntaan, Roomaan.

What would you re-comment?

Röstikset terkuttelee Toscanan auringon alta!

Pari päivää ollaan oltu poissa blogin mystisestä maailmasta, kun ollaan menty pää kolmantena jalkana ihastellen renesanssin kehdon, Firenzen tarjontaa. Kaksi yötä vietettiin Firenzessä ja tänään saavuimme pieneen Castellina In Chiantin-kylään, Chiantin maakunnassa. Kai se on pakko myöntää, että maaseudulla lesoillaan ja rauhotutaan, isossa kaupungissa mennään eikä meinata, ainakin Röstiksien seurueessa ;D Palataan vielä kuitenkin Firenzen seikkailuihin.

Lähdettiin Maceratan kupeesta ajelemaan aamulla hyvissä ajoin kohti Firenzeä ja mittarin mukaan 39 asteen helle lämmitti auton ulkopuolella röstiksiä. Ajeltiin ripeästi Firenzeen, mutta meidät tuntien myöhästyttiin jälleen aikalailla kaikesta mahdollisesta. Päästiin hotellille, mikä varattiin autolla ajellessa kohti Firenzeä. Hotellina toimi Hotel Benvenuti hintaan n. 30e per yö aamupaloineen. Henkilökunta oli asiallista ja palvelualtista, aamupala Italian mittapuulla runsas, buffet-tyylinen ja yleiset tilat miellyttävät. Itse huoneet taasen olisivat kaivanneet pientä pintaremonttia. Esim. maalia, ehjiä sänkyä yms. 

Kun saavuttiin perille Firenzeen, totesimme hotellilla, ettemme ehdi enää käymään Galleria Ufficissa, mitä suunnittelimme. Päätettiin lähteä sen sijaan käymään bussilla puutarha Bobolissa. Toki ajelimme bussilla puoli tuntia väärään suuntaa ja löysimme itsemme lentokentän kupeesta ja ajelimme puoli tuntia takaisin. Siinä vaiheessa hieman nauratti. Lopulta kun päästiin puistoon pitkän pitkän jalkapatikan jälkeen, sekin oli kiinni. Ei naurattanut siinä vaiheessa.

Lähdimme illastamaan reissuraamatun suosittelemaan paikkaan, Il Ristoroon, lannistuneina illan kulusta, mutta hyvä ruoka, parempi mieli. Il Ristoro oli nuorekas, modernia ja retroa yhdistelevä kompakti ravintola. Tämän ajan kuuminta hottia.

 Iltaa piristi pöperön lisäksi museo, Palazzo Vecchio, jonka löysimme matkan varrelta takaisin hotellille. Museo oli ihme kyllä auki kahteentoista yöllä. Museosta löytyi historiaa paikallisen hallitsijasuvun Medicin vaiheista sekä näyttely idän ja lännen kulttuurieroista ennen ja nykypäivänä. Museon jälkeen kävelimme majoitukseemme myös Firenzen kuuluisan sillan, yli, missä asuintaloja oli rakennettu sillan päälle. 

Maanantai menikin sitten mukavimmissa merkeissä. Suuntasimme aamupalan jälkeen Duomolle eli paikalliselle maamerkille, suurimmalle kirkolle. Noin vartin jouduimme jonottelemaan, vaikka jono oli yltiöpäisen pitkä kirkon sisälle. Homma toimi kuitenkin jouhevasti ja kävimme katsastamassa kirkon sisäpuolelta. Täytyy sanoa, että tämä laitos oli kuitenkin paljon vaikuttavampi ulkopuolelta.

Duomon jälkeen kävimme museossa, missä oli näytteillä Galileo Galilein keksintöjä ja tuon ajan muita keksintöjä. Hyvin vaikuttava paikka ja jopa seurueen insinöörit olivat välillä vaikuttuneita näkemästään, heh ;) 

Galilein jälkeen kävimme lounastamassa paikallisessa trattoriassa La Casalingassa. Reissun parhaat pastat löytyivät ehdottomasti täältä ja onneksi kaikki sattuivat tilaamaan pastaa. Tämä oli juuri sellainen perinteinen italialainen ruokapaikka, mitä mielikuvissa itsellään on. Melua, kiirettä ja meininkiä, vauhtia tarjoilijoilla ja mahtava ulkomuisti. Paikalliset pääsivät jonon ohi, kuin olisivat tulleet kotiinsa ja paiskasivat kättä äänekkäästi jutellen, kun turistit jonottivat kiltisti omaa vuoroaan. 

Sapuskalta suunnattiin jälleen kerran kokeilemaan Bobolin puutarhaa, kun samoilla nurkilla oltiin jo valmiiksi. Reissuraamattumme mukaan kohteeseen piti olla ilmainen sisäänpääsy, mutta jouduimme kuitenkin maksamaan 7 e sisäänpääsyn + 3 e verot. Eli yhteensä kymppi koko huvista. Puisto oli melko iso ja aikamoinen pläjäys talsia heti ruokailu jälkeen, päivän pahimmassa helteessä. Kokonaisuutena ei ollut ihan kympin arvoinen, vitosen olisi voinut vielä ymmärtää. 

Puistosta suuntasimme bussilla Arno-joen vieressä sijaitsevaan näköalapaikkaan, Piazzale Michelangeloon. Italiaanon soittaessa Amerikkalaisia sulosävelmiä kitaralla ja auringon laskiessa Firenzen upeiden näköalojen yllä, totesimme tämän päivän ohjelmasuunnittelun menneen lähes täydellisesti. Ja ei kun syömään taas, pakki kiittää ja kasvaa ;D

Lähtöpäivän kunniaksi pääsimme vihdoinkin käymään Galleria degli Uffiziin. Lippuja meillä ei ollut etukäteen ja tiedossa oli parin kolmen tunnin jonotus ensin lippuja ostamaan ja jonottamaan sisälle. Mentiinkin majoituksesta reteesti taksilla galleriaan ja säästettiin jalkoja museoon. Oltiin gallerialla ilmeisesti aika hyvään aikaan, koska jononaruja ei oltu vielä aseteltu kunnolla paikalleen. Yksi Röstis pääsi pujahtamaan sisälle katsastamaan jonotilannetta, kun yksi suuntasi liputtomien jonoon ja kaksi jäi valvomaan tilannetta pihalle. Sisälle päässyt pääsi lähes jonottamatta ennakkolipputiskille, jotka kuitenkin myivät lippuja siitä suoraan ilman varausta. Sillä aikaa jononarut oli ulkona laitettu paikoilleen, joten kaksi muuta ei päässyt enää sisälle...ja toki sisälle menneellä ei ollut rahaa, vaan rahat olivat ulkona olevilla. Siinä sitten narujen ja henkilökunnan ohi ojenneltiin lompakkoa...missä ei ollut rahaa, vain kortti. Sitten vaan PINnit ilmoille ja liput kaikille :D Pienen säädön jälkeen päästiin sisälle menevien jonoon ja kaikkeen tähän prosessiin meni noin puolisen tuntia ja vihdoin oltiin sisällä. 

Sisältä löytyi:

Ella:

Koko laajasta kokonaisuudesta parhaiten mieleen jäi ensimmäisen kerroksen pienessä huoneessa, hämärässä valaistuksessa sijaitsevat kukka-asetelmat. Myös ensimmäisen kerroksen piirrokset, jotka olivat pääasiassa Anton Domanico Gabbianin tekemiä, antoi herkän viivan ja yksinkertaisen sommitteleman ansiosta paljon ihmeteltävää. Niin ja tietenkin kakkosen Herttuan ja Herttuattaren  muotokuvat ( Piero della Francesca) oli hienoja, jopa hauskoja. 

Mikko:

Yläkerran käytävällä loistivat muinaiset Rooman keisarit tuimine ilmeineen vakuuttavasti, kunnes vuorossa oli Nero. On tainnut sällille pulla maistua aikoinaan. ;-) Ajan hermolle epätavallista oli myös kaksipuoleinen maalaus lyhytkasvuisesta miehestä 1500-luvulta. Myös kummastusta herätti muutama maalaus, joissa eräs tietty pappismiehen hattu esiintyi, vaikka kyseistä setää ei tauluissa näkynyt. Tovi tuli myös tuijotettua erästä Da Vincin taulua ja jos sieltä vaikka paljastuisi jotain mullistavaa salaliittoteorioihin viittaavaa. Kokonaisuudessaan vaikuttava valikoima.

Tiina: 

Olen perusturisti, meitsiä kiinnosti Da Vincin, Michelangelon, Botticellin, Garavaggion ja Goyan teokset ja niitä oli mukava tutkailla pitkäänkin. Mieleen jäi myös monet veistokset, joiden sanottiin kuvauksen mukaan olevan hermafrodiitteja, tai sitten uloke oli vain ajan saatossa pydonnut. P*llut ja p*allit löytyi siis useammaltakin veistokselta. Vähän kaivelee, kun ei ehditty käydä katsomassa toisessa museossa David-patsasta.

Tomi:

No comments...